Kiva vai kova koulu?

WL 7.4.2019

Koulussa lapsen tulisi saada onnistumisen kokemuksia. Näin ei valitettavasti kaikille käy. Oppilaat, jotka ovat enemmän tekijöitä kuin lukijoita, saavat usein nykymuotoisesta lukuaineita painottavasta koulusta negatiivisia oppimisen kokemuksia. Tämä on omiaan johtamaan vaikeuksiin opiskelussa, niiden kesken jäämiseen ja syrjäytymiseen.

Koulussa tarvittaisiin enemmän oppimista tekemisen kautta, mahdollisuuksia keskittyä omiin vahvuuksiin ja kohdennettua tukea kunkin heikoilla alueilla. Nykyinen suuntaus, jossa erityisoppilaat pyritään säästösyistä väkisin integroimaan normaaleihin koululuokkiin, on myrkkyä sekä heille että muille, joiden pitäisi pysyä opintosuunnitelman mukaisessa aikataulussa. Moni opettaja onkin työtaakan uuvuttamana harkitsemassa alan vaihtoa.

Yksi vakavimmista syrjäyttävistä tekijöistä on koulukiusaaminen, jota liian usein katsotaan läpi sormien. Kuvittele itse, että töihin lähtiessäsi pelkäät mitä törkeyksiä joudut taas kuuntelemaan. Oletko tänään idiootti, nössö, ovatko vaatteesi karmeat – niiiiiiiiin poissa muodista, piilottaako joku tavaroitasi muka hauskana pilana, laitetaanko kenkiisi lunta, muksitaanko sinua ohimennen vai saatko kenties kunnolla nenääsi jossain nurkan takana? Kun kerrot asiasta pomollesi, saat vastaukseksi vähättelyä, kieltämistä tai kehotuksen kestää nyt vähän.

Tällaista voi olla koululaisen elämä. Se jättää monelle elinikäiset traumat. Tilanteessa vanhemmat ovat usein ymmällään. Lapsi kun ei välttämättä kerro syytä huonoon oloonsa ja jos kertookin, koulusta vastataan, että meillä on KiVa-koulu asian hoitamiseksi. KiVa -koulu kun ei monien kokemuksesta vaan oikein toimi.

Kiusaamisen johtaessa poissaoloihin perheen painajainen pahenee. Rampataan koulukuraattorin luona pohtimassa miksei koulu maistu. Koulusta tehdään ”syntyneen huolen” vuoksi lastensuojeluilmoituksia. Lopulta vanhempien aika menee palavereissa moniammatillisten tiimien kanssa ja koko perhe on suurennuslasin alla. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat katsotaan kyvyttömiksi huoltajiksi seurauksena lastensuojelulliset toimet; jopa huostaanotto.

Koulukiusaaminen tulee viimein ottaa tosissaan ja siihen pitää puuttua kovalla kädellä. Nykyään kiusattu on se, joka rauhaan päästäkseen joutuu vaihtamaan koulua. Tämä sotii oikeustajua vastaan ja on koulun kannalta todella surkea vaihtoehto. Se viestii kaikille, että kiusaaminen on ”sallittua”. Lisäksi kiusaaja todennäköisesti etsii taas uuden uhrin. Jos kiusaaja olisi se, joka joutuu lähtemään, vähenisi muiltakin into yhtyä kiusaamiseen.

Yhdeksi lääkkeeksi nuorten syrjäytymiselle esitetään toisen asteen opintojen muuttamista pakollisiksi. Lienee lähinnä toiveajattelua että oppilaat, jotka eivät menestyneet yläkoulussa, saataisiin pakolla innostumaan toisen asteen opinnoista. Monelle perheelle on ollut suuri helpotus, kun peruskoulu on saatu loppuun ja jatkuvat palaverit koulukuraattorin kanssa päättyneet.

Nuorille tulisi koulupakon sijaan tarjota muita oppimispolkuja esimerkiksi yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Käytännönläheinen oppiminen ja muille elämänalueille annettu tuki on ratkaisu moneen ongelmaan.

Suomessa on loistava mahdollisuus mennä koulun penkille myöhemminkin. Aikuisiässä on moni jatkanut opintojaan, kun on henkisesti kypsempi ja kiusaajat omilla teillään.